Muistan viimeisimmässä yritykseni ulkopuolisessa työpaikassa työskennellessäni reilu 15 vuotta sitten miettineeni, että ei ole helppoa työnantajan raapia kasaan kaikki työntekijöiden palkat ja muut liiketoimintakulut.
Minua vaivaa vastakkainasettelu tässä yhteiskunnassa. Työnantajia pidetään omaan pussiin pelaavina ryöstäjinä ja kaiken keskustelun ulkopuolelle jätetään järjestelmällisesti millaisia kuluja työntekijöistä syntyy. Työpaikka ei ole työnantajan työntekijälle tarjoama perusoikeus. Ikinä. Se on suhde, josta molempien pitää hyötyä. Työntekijä saa palkkaa tehdystä työstä ja työnantajan pitää saada sillä työllä katettua kulut ja saada vähän voittoakin. Kannattaa muistaa ettei kaikki työ ole myöskään kannattavaa. Esimerkiksi siistijä tekee todella tärkeää työtä, mutta se ei tuo yritykselle tuloja, jollei kyseessä ole siivousyritys. Tällaisessa yrityksessä jossa on siistijä, hänen palkkansa tulee jonkun yritykselle rahaa tuovan henkilön työstä.
Kun yrittäjänä siivoan työtilaani, en saa siitä palkkaa, vaan joudun laskuttamaan muusta työstä sen verran, että kykenen käyttämään aikaa myös tuottamattomaan työhön tai sitten palkkaan siistijän ja käytän omaa aikaani työhön josta voin laskuttaa.
Toivoisin avoimempaa keskustelua yritysten taloudesta ja myös kannustimia hyvin ja vielä paremmin tehdystä työstä.
Aika usein ollaan vaatimassa lisää palkkaa, mutta kuinka moni olisi valmis tekemään provikkatyötä? Väitän että aika harva. Se on minusta jännä juttu, sillä yrittäjä ja työnantaja ottaa aina riskin. Jokaisen ihmisen pitäisi ymmärtää oma arvo myös rahassa. Muista, ettet ikinä voi vaatia enempää kuin tuotat.
Tässä tuttavayrittäjän laskutoimitus perheenjäsenelle maksettavasta palkasta.
Nettopalkka verojen ja kulujen jälkeen: 1010.25€
Ennakonpidätys: 360€
Työeläke: 107,25€
Työttömyysvakuutus: 22,50€
Bruttopalkka: 1500€
LISÄKSI työnantajalle koituva TYEL-vakuutus:
387,50€
(veroprosentti työntekijällä tässä tapauksessa 24%)
Tässä hieman osviittaa työntekijän todellisesta bruttopalkasta. Mitä ajatuksia tämä herättää?
